Jussi Honka on taistelija

Jussi Honka on taistelija

Juha Honkala

Jussi Hongalla on muistona tallissaan vielä yksi Ski-Doon kilpakelkka. Kuva: Juha Honkala

KUNNOSSA Helmikuun 25. päivä, Ivanov, Venäjä. Jussi Honka makaa tajuttomana snowcrossin MM-radan pinnassa. Hetki sitten mies on pudonnut 10 metrin korkeudesta pää edellä päin rataa.

Huhut Jussin kohtalosta kiirivät nopeasti ja kauas. Kotisohvalla netin välityksellä kilpailua seuranneet läheiset toivoivat parasta ja pelkäsivät pahinta.

Päävamman lisäksi Jussi sai vakavia vaurioita keuhkoihinsa. Hänen molemmat olkapäänsä olivat murskana, mutta kaula- ja selkäranka säilyivät ehjänä. Samasta syystä hän pystyy tänä päivänä kävelemään. Kun Jussin elintoiminnot normalisoituivat hän pääsi pois tehohoidosta, ja pian häntä alettiin siirtää Suomeen.

Oulun yliopistollisessa sairaalassa Jussilla vierähti viikko, minkä jälkeen hänet siirrettiin suoraan kotiin. Kun yleensä kotiutettu alkaa toipua, kävi Jussille päinvastoin. Ensimmäisen kotona vietetyn kuukauden aikana Jussilta katosi puhe ja kävely, ja tuntemukset olivat muutenkin hurjia. Harhat seurasivat toisiaan sekä näkö-, kuulo- että tuntoaisteissa.

Identiteettinsä moottoriurheilun kautta rakentaneelle huippu-urheilijalle avuttomuus otti koville.

– Läheiseni ovat tehneet hurjan työn kanssani. Isäni haki minut päivittäin sängystä ja lähti kävelyttämään. Ensiksi käytiin postilaatikolla ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin. Lenkin jälkeen olin ihan poikki ja nukahdin.

Hongan päättäväisyys oli sekä hyvästä että pahasta, sillä halu parantua kävi niin suureksi, että Jussi rasitti itseään enemmän kuin lääkärit suosittelivat.

– Olin tosi kiukkuinen. Kun aloin vastata puhelimeeni sanoin jokaiselle soittajalle, että nousen vielä. Kun pääsin liikkumaan, se antoi lisää uskoa, mutta päävamma ei päättämällä parane. Urheilija ajattelee herkästi, että enemmän treeniä, enemmän tuloksia. Aivot kuitenkin paranevat levossa.

Kahdeksan kuukautta onnettomuuden jälkeen Honka voi hyvin. Ahkera kuntosalitreenaaminen on palauttanut lihat kroppaan. Neuropsykologinen kuntoutus jatkuu, mutta tarvittavat testit on läpäisty ja kolme viikkoa sitten Jussi sai ajokorttinsa takaisin. Joulukuun alussa on aika palata töihin.

Vaikka uutta numerolappua ei enää teipattaisikaan tallissa seisovan kilpurin kylkeen, aikoo Honka elää jatkossakin kuin urheilija. Jos hän jonain päivänä päättää vielä kilpailla missä lajissa hyvänsä, on hän siihen fyysisesti valmis.

Juuri siinä on se pieni ero puuhastelun ja huippu-urheilun välillä.

Lue haastattelu kokonaisuudessaan torstain Raahen Seudusta.

Raahen Seutu